Onkin aikaa ku viimeks ollaan kirjoiteltu.
Hyvin on mennyt,huolimatta Veetin pitkäaikaisesta ripulista.
Nyt on auttanut aika hyvin ku on antanut riisiä,jauhelihaa ja piimää sekaisin.
Vatsa on "kovettunut" vihdoin. Oli jo kova huoli et pitäiskö ihan lääkäriin lähteä.
Veeti on kyllä aika veikeä otus,halutessaan oikein miellytyshaluinen ja tauhallinen.
Mutta myös halutessaan oikea rasavilli. Koulutukseen motivaatiota ei puutu !
Kuhan on namipalat mukana. Leikkii kovasti ja on oikein hyvin kehittyvä nuorimies.
Rekisterikirjakin tuli tuossa viime viikolla.Kiitos kovasti Susann. Oli myös mukava saada Veetin sisarusten omistajien yhteystiedot,olisi mukava olla yhteydessä heihin,mielenkiinnosta seurata miten sisarukset kasvaa ym.. Ja toki olisi mukavaa että sisarukset tapaisivat joskus :> muulloinkin kuin pentutapaamisessa. :>
Mutta siis tosihan on että Veeti on ollut uudessa kodissa jo reilut kolme viikkoa!
Ja aika on ollut aivan mahtavaa. Oikea ilopilleri koiruus tuo on.
Viime sunnuntaina käytiin Elomessuilla täällä Hämeenlinnassa ja siellä oli monenmoista nähtävää että koko loppu ilta sitten nukuttiinki. Joka toinen vastaantulija tuli moikkaamaan Veetiä,toki kysyen saako sitä silittää,minkä rotuinen,minkä ikäinen sekä minkä niminen.Vastaukset eivät aina miellyttäneet kuultajaa,sillä koirahan ei ole tolleri :D vaikka hyvin paljon niin luultiin.
Eräs tyttökin tuli vastaan ja pysäytti meidät anteeksi pyytäen kysyen että minkä ikäinen koiruus on. Vastaus oli 10vk. Tyttö katsoi minua ihan tyhmänä ja kysyi "Oikeasti?" .. kyllä vain 10viikkoa. Sitten tyttö kertoi kuinka hänellä itsellään on SAMANLAINEN 13viikkoa ja joka on PALJON pienempi :D .. naurahdin ja kysaisin että minkäs rotuinen tämä sinun koirasi on,vastaushan oli tuttu novascotiannoutaja. Selvensin sitten vielä että minulla kyseessä on Hovawart.
Tänään käytiin taas Rasmusta moikkaamassa ja aikamoista rähinää oli,vaikka oli siinä herkkiäkin hetkiä. Kuvia ei tältä kerralta otettu.
Mutta silti ihan uutukaisia kuvia ja päivitystä ulkomuodosta. Sekä muutama pieni taidon näyte.
Tässä mä taas oon,omassa elementissäni.
Osaan istua käskystä.
Osaan mennä maahan käskystä.
Osaan odottaa että saan ottaa herkkua.
Tässä olenkin jo menossa ulos.
Ja heti ovesta päästyäni minulla on hirveä hätä.
Hiukan tutkiskelen ympäristöä.
Kotiin matkalla,kyllä poika tietää missä koti on :D niin hirveä vauhtia oli kun tultiin.
Viimeiset hajut..
Ja pyörien alitus,jonka teen aina! ( Entäs sitten ku olen iso poika,en mahdu enää,mistä sitten menen? )
Ja ei kun odottelemaan hissiä koti ovelle.
Tässä taas pikkuisen kuulumisia.
-Iita & Veeti
1 kommentti:
Wau, Veetihän on jo monitaituri :)
Kovasti terkkuja sinne ja koitahan Veeti popsia kaikki pillerit hyvin että maha paranee !
Lähetä kommentti